NUTS Karhunkierros 160km – kisaraportti

Tulipa juostua hiukan normaalia pidempi perjantai päivän-illan-yön-seuraavan päivän ja illan lenkki. On minua joku joskus tyhmäksikin sanonut, mutta eiköhän meissä kaikissa joku “tyhmyys” asu. Tyhmää tai ei, kävin hölkkäämässä kokonaiset 165 kilometriä Kuusamon Rukalta Hautajärvelle ja takaisin.

Samalla myös Ultra Trail Tour Finlandin ensimmäinen osakilpailu, NUTS Karhunkierros on maineensa veroinen tapahtuma. Puitteet tällaiselle jo 1500 osallistujaa vetävälle tapahtumalle ovat aivan loistavat jo pelkästään legendaarisen vaellusreittinsä vuoksi (Karhunkierros). Vaellusreitti on paikoin haastava jyrkkine nousuineen ja laskuineen sekä paikoin kallioisten ja märkienkin osuuksien vuoksi. Tänä vuonna olosuhteiksi ennustettiin melko haastavaa settiä sillä lunta reitin korkeimpien huippujen yllä Rukan Valtavaaran ja Konttaisen oli paikoin vielä 50-60 senttiä tai jopa enemmänkin. Reitinmerkkauspartio oli toki tehnyt jo vähän pohjaa polulle sekä lapioinut mm. yhden portaikon auki, mutta silti kahlattavaa reitillä riittäisi.

Valmistautuminen

Miten tällaiseen suoritukseen voi valmistautua? Ainakin treenaamalla hyvän kestävyyspohjan ja tuon treenikauden ajan pysyä terveenä kaikin puolin. Voin kuvit

ella että tänäkin vuonna joku täydelle matkalle (=perusmatkalle) startanneista saattoi olla hiukan vähemmällä treenillä. Luotto omaan jaksamiseen oli kova, mutta se ei riittänytkään ja siksi ehkä keskeytti – toki jostain muustakin syystä näin pitkässä kisassa keskeytyksiä tapahtuu. Tällaiselle matkalle en siis ihan “muutama lenkki viikossa” -pohjilla lähtisi. Monipuolinen liikuntatausta on hyväksi ja juoksemiseen kannattaa panostaa myös talvikautena. Viime talven hankirymyistä oli minulle ihan selkeästi apua tämän pitkän kisan lumihangissa tarpomiseen eikä ne siksi minusta tuntuneet edes kovin raskailta. Tosin paluumatka Rukalle oli jo vähän tiukempi.

Kisaviikon otin lenkkien puolesta todella rauhallisesti. Ajelin työmatkat pyörällä ja keskiviikkona kävin lyhyen lenkuran juoksemassa. Söin viikon aikana tavisruokaa ja hieman normaalia isompia annoksia useammin päivässä. Näin pitkää suoritusta varten en näe hiilihydraattitankkauksesta olevan isoa hyötyä. Sen sijaan nesteitä on hyvä juoda, jotta vesivarastot kehossa ovat kunnossa starttihetkellä.

Ajomatka Rukalle oli jälleen kerran varsin hilpeä ja automme oli täynnä varsin kovaa ja kokenutta juoksuporukkaa. Meistä kaksi starttasi 160 kilsalle, kolme 80 ja yksi 53 kilsalle. Ajomatka kisapaikalle on toki pitkä, mutta sopivasti tauotettuna ihan siedettävä. 165km startti on perjantaina kello 12.00, joten paikalle on hyvä saapua silloin jo edellisenä päivänä tai iltana. Myös kahden dropbagin valmistelu Oulangan ja Hautajärven huoltopisteille oli kiva tehdä ajan kanssa, joskin nähtyämme käytettävän “bagin” koon alkoi ensin päässä jyskyttämään ja sitten pyörimään huoltovarustelun uudelleen järjestelyt. No, hätä ei kuitenkaan ollut kummoinen ja kamat mahtuivat hyvin pusseihinsa ja odottamaan saapumistamme ko. huoltopisteille 53 ja 82 kilsaan.

18673188_10213863182913043_197552951639509968_o
Dropbagien valmistelua. S-Lab Sense Ultran 3 litrainen liivi on myös tilaihme.

Lopulta melko hyvät yöunet takasivat pirteän herätyksen aamupalalle kaurapuuron, pekonien, riisipiirakoinen ym. äärelle. Aamupalan jälkeen starttiin oli vajaa kolme tuntia aikaa. Kaikki kunnossa. Ehkä hiukan jännitti jo.

Kisa alkaa

Aamu oli melko kylmän tuulinen ylhäällä tunturissa ja raahasimme itsemme hotellin aulasta lähtöviivalle vasta n. 10min ennen starttia. Jyväskylän väkeä oli saapunut tsemppaamaan meitä pitkämatkalaisia starttiin isoin joukoin ja se tuntui tosi hyvältä sekä nosti fiilistä entistä korkeammalle. Korvia huumaavan yleisökannustuksen saattelemana perusmatkalaiset lähetettiin matkalleen kello 12.00. Tästä se alkoi.

18700047_10155493476156122_532434040464280318_n
Startti koittaa.

Vauhti oli alkumatkasta todella rauhallista köpöttelyä ja sauvomista kenellä sauvat olivat. Jo ensimmäisen pienen nousun päällä päästiin toteamaan lumitilannetta. Sitä oli ja tulossa oli vielä enemmän. Eipä siinä mitään. Eteenpäin. Letka pysyi hyvin kasassa, vaikka kärkiporukka karkasikin melko alkuvaiheessa. Alkoi muodostumaan isoja ja pieniä porukoita, joissa minäkin ihan suosiolla etenin. Kiirettä ei kannattanut pitää.

Videoklippi startin jälkeisestä noususta, josta lumiränniin ja laskuun. (Kuvaaja: Tero Pelkonen)

Valtavaaran huipulta laskeuduttiin, rymyttiin välillä nivusia myöten hangessa, välillä jalat molskahtivat johonkin jääkylmään ylläri-lätäkköön, mutta meno jatkui. Vedenpitävät sukat olivat rock! Kenkinä minulla oli menomatkalla S-Lab Speedit, joissa sukkina Sealskinzit medium-paksuudella. Kengän upotessa lätäkköön tuntui jalassa viileältä, mutta ei märältä.
Eka huolto Konttaisella on n. 7 kilometrin kohdalla. Nappasin siitä hieman evästä naamariin ja join yhden vajentuneen lötköpullon tyhjäksi sekä täytin sen. Matka jatkui jyrkkään ylämäkeen jossa olikin mukavasti omaa väkeämme taas kannustamassa. Fiilis oli todella hyvä ja jalka nousi. Videoklippi noususta, jossa myös muita 160km matkaajiamme (Kuvaaja: Tero Pelkonen)

received_10158905571080438
Vaellussauvoista oli todella paljon apua jyrkissä ja loivemmissakin nousuissa.

Konttaiselta Basecampin huoltoon on n. 18km ja pätkä oli haastavaa rymyämistä mutaisilla poluilla ja muutenkin hidaskulkuisella osuudella. Jyväskylän juoksijoista Tommi hiukan nitkautti kinttuaan jossain siinä lumihangessa tarpoessamme ja se taisi lopulta koitua myös hänen keskeytyksen syyksi vähän myöhemmin. Jukan kanssa jatkoimme matkaa kohti Basecampia ja huomasimme myös vähän ajan päästä edessämme etenevän Antin, mutta vain kävelyvauhtia. Sanoin Jukalle, että otetaas Antti kiinni ja völjyyn, mutta kun Antin kohdalle pääsin, en nähnytkään Jukkaa enää perässäni. Sori Jukka! Antilla ei ollutkaan ongelmia vaan puheluhommia hoidettavanaan. Jatkoimme siinä hetken aikaa samaa matkaa, kunnes Antti päästi minut edelleen ja taisin siinä sitten vähän alkaa juoksemaan kovempaa. Katselin gps-dataa jälkikäteen ja taisi tuo viimeinen kilsa ennen Basecampin huoltoa mennä n. 5:40min/km vauhdilla. Tuon spurtin seurauksena saavutin huonetoverini Ismon Basecampilla ja siitä jatkoimmekin kisaa yhdessä. Huollossa vajaat juomat tyhjiksi, yksi 500ml nestettä vielä lisää kurkkuun ja pullot täyteen. Energiaa nassuun ja matka jatkui.

Matka Basecampista (Juuma) Oulankaan oli alkuun helppoa tekemistä ja juoksimme Ismon kanssa parin muun juoksijan kanssa pitkän tovin yhdessä. Juoksijoita tuli ja meni meidän völjyssä. Välillä porukkaa tippui kelkasta ja kohta jonkun selkä tuli vastaan. Hyvä fiilis päällä ja tossu oli kevyt. Tuo Juuma-Oulanka väli on tuskallisen pitkä, n. 35km ja nesteiden riittävyyden kanssa tulikin etapin loppupuolella ongelmaa. Nestettä paloi viileästä ilmasta huolimatta reilusti ja vedimmekin viimeiset 10-15km käytännössä ilman nestettä. Sopivan virtaavia purojakaan ei ollut heti tarjolla, kunnes sitten lähempänä Oulangan huoltoa saimme täytettä pulloihimme. Purovesi oli älyttömän hyvää ja raikasta! Eikä onneksi vatsaväänteitä tullut. Oulangassa meitä odottivat ensimmäiset dropbagimme ja muistin oikein, että pakkasin sinne 0,5l Cokiksen! Parhaat tsempit kuitenkin tuossa kohden saimme meitä kannustamaan saapunutta Jyväskylän porukkaa ja tuon tsemppaamisen ja huollossa avustamisen takia fiilis nousi taas ihan huippuunsa. Kiitos kaverit! Oli uskomattoman tunteikas hetki jo tuossa vaiheessa!

Videoklippi Oulangan huoltoon saapumisesta (Kuvaaja: Tero Pelkonen)

Huollossa viivyimme ehkä reilut viisi minuuttia, en tarkalleen muista, mutta jo siinä ajassa kerkesi kylmähorkka iskemään. Hikiset kamppeet ja pieni energiavaje aiheuttivat niin kovan tärinä kroppaan, että oli pakko lähteä nopeasti liikkeelle ja saada taas lämpöä elimistöön. Ismon kanssa kiroilimme siinä Oulangan siltaa ylittäessämme, kuinka hitokseen kovaa tärisee, hampaat kalisee ja jalat vatkaa ihan törkeästi. 5-10 minuuttia edettyämme oli taas normimeininki ja matkanteko maistui.
Oulangasta Hautajärvelle eteneminen otettiin rauhassa ja laskeskelimme että 12 tuntiin pääseminen riittää meille hyvin. Täysin tavoitteessa olisimme. Taisimme kellottaa väliajaksi 12t 1min. Tällä välietapilla näimme myös ison poron, josta kotiin ajellessamme vitsailimmekin, jotta olikohan se edes oikea poro vai vaan harhanäky.

Puolivälissä

Hautajärven huollossa, 82 kilometrissä ja siis kisan puolivälissä oli meidän toiset dropbagimme josta saisimme kuivaa ja lämmintä vaatetta yötä varten ja lisää energiaa ym. Varsinaisesti tässä vaiheessa itselläni ei ollut ongelmia kropan kanssa eikä jaksamisenkaan. Etenemisvauhtia siinä vähän pohdimme keskenämme samalla kun maukasta puuroa söimme yöpalaksi. Hiukan sipaisin kipugeeliä molempien jalkojen nilkkojen seutuun, kun niissä oli alkanut menomatkalla jomotusta tuntua. Ei haitannut menoa kuitenkaan. Huollossa käytimme ehkä vähän turhan kauan aikaa, melkein 40 minuuttia, jolla ei sinänsä ollut vaikutusta maaliin ehtimisen osalta, mutta olisimme voineet nopeammin selviytyä takaisin baanalle. Minä siinä taisin vähän tuusata liikaa varusteiden kanssa. No, nyt oli kuitenkin lämpimästi päällä ja ainakaan minulla ei ollut lämpötalouden kanssa mitään ongelmaa. Aurinko oli laskenut n. 23.30 paikkeilla, mutta ulkona oli todella valoisaa. Lamppua ei tarvinnut. Matka jatkui ja aurinko nousisi taas pian, n. 02.40.

Saavuimme takaisin Oulangan huoltoon n. viiden tunnin päästä, eli kuten suunnittelimme hiukan rauhallisemmin (menomatkalla sama väli 4t 20min). Huollossa oli kylmä ja heti kun hanskat otti käsistä meni sormeet jäähän ja lisäenergioiden täyttäminen meni hankalaksi. Dropbagista lämpöhanskat käsiin ja nopealla huollolla takaisin baanalle. Etenemisen teki paikoin hankalaksi yön pakkasessa poluille jäätyneet sulamisvedet ja ilman nastoja niissä kohden piti olla tarkkana, kuten puisilla portailla, pitkoksilla sekä silloilla. Ismo oli ennen Oulankaa valitellut nivusensa olevan kipeä, joka rajoitti juoksemista, joten aloimme jaksottamaan juoksumme väliin reippaaksi sauvakävelyksi ja välillä taas hölkättiin. Olimme nyt siis samalla tuskaisen pitkällä Oulanka-Juuma välillä, 35km silkkaa raastoa. Menomatkalla nesteet loppuivat, nyt sitä oli yli puolilitraa enemmän minulla mukana. Tuon välin jossain puolenvälin huiteilla valittelimme molemmat että on vähän huimausta, silmissä mustenee ja heikottaa. Alkoi siis taistelu päänsisällä. Onneksi osasin tuon omalla kohdallani tunnistaa ja erottaa neste/energiavajeesta sillä energiaa ja nesteitä meni kokoajan tasaiseen ja imeytyivät hyvin. Pohdimmekin siinä ääneen, että taitaa vaan nukuttaa ja univaje tekee nyt tehtäviään. Minulla ei ollut varsinaisesti mitään muuta kofeiinipitoista mukanani kuin 0,5L Cokista sekä Squeezyn energiakarkkeja. Ehkä näiden avulla silmät pysyivät auki vaikka yhdessä vaihessa olisi tehnyt mieli ihan hetkeksi kellahtaa sammalpedille. Etappi oli tuskaisen pitkä ja Basecampin huolto ei tullut vastaan sitten millään. Kesti ja kesti ja alkoi jo vituttamaan. Vihdoin kuitenkin alkoi tutut hiekkaharjut ja tiepätkät näkymään ja olisimme ihan justiinsa huollossa. Basecampin huollossa oli jälleen Jyväskylän väkeä kuvaamassa ja tsemppaamassa. Kiitos Tommille vinkeistä ja tsempeistä! Näistä on aina apua ja pitää mielen fokusoituneena.

Videoklippi Basecampin huoltoon saapumisesta paluumatkalla sekä Konttaisen huoltoon tulosta. Klipissä myös muiden matkojen juoksijoitamme (Kuvaaja: Tommi Lahtonen)

Matka Basecampista Konttaisen huoltoon kesti pitkään minullakin pahentuneen vasemman jalan nilkkakivun takia. Olin jo aikaisemmin ottanut särkylääkettä kipua helpottaakseni, mutta ei siitä mitään apua juuri ollut. Vähän turrutti vaan. Myös Ismon nivunen oli äitynyt niin kipeäksi ettei ylä- ja alamäkeen juuri pystynyt kulkemaan muuten kuin todella varovasti ja hitaasti edeten. Pahimmat olivat ylämäet, joissa hän ei voinut nostaa kyseistä kinttuaan juuri ollenkaan ylös. Konttaisen huoltoon meillä kesti 4t 29min eli todella kauan ja matkaa oli sen n. 18km.
Olimme Konttaisella kello 17.00 eli aikaa maaliin oli vielä seitsemän tuntia. Helposti kerettäisiin. Ismo oli ennen huoltoon saapumistamme alkanut puhumaan, että päästäisi minut parempivoimaisena menemään edeltä maaliin hänen vain hidastaessaan etenemistämme. Tuo vaihtoehto ei käynyt mielessäni vaan fokusoin ajatuksemme vain ja ainoastaan yhdessä maaliin pääsemiseen. Loppuajalla ja sijoituksilla ei ollut mitään merkitystä.
Konttaisen huollossa meitä oltiin jälleen vastassa ja autettiin huoltotoimenpiteiden kanssa hienosti. Kiitos Riikka, Anu, Tommi ja ketä muita siinä oli paikalla! Piditte meidät hyvin leikissä mukana ja liivi oli taas täynnä juomaa ja energiaa. Ismo oli mielestäni tuossa vaiheessa tosi huonolla hapella jalkavaivansa lisäksi ja hiukan epäilytti hänen kiipeämiskykynsä. Sanoin kuitenkin Tommille, että työnnän tuon miehen maaliin, koska nyt ei enää keskeytetä. Lupasin pitää tästä sitkeästä sissistä hyvää huolta. Lähdimme raastamaan viimeistä vajaata 7 kilometriä.

received_10210087013152186
Kohti viimeistä rypistystä. Ilme vakava, mutta kroppa hyvässä energiassa kivuista huolimatta. Kuva: Riikka Jauhiainen

Viimeinen voitelu

Alkoi viimeinen taistelu. Konttaiselta lähdetään suoraan todella jyrkkään nousuun, joka jatkuu ja jatkuu. Eikä reitti tuosta juuri helpota sillä viimeiset kilometrit ovat käytännössä ylämäki-alamäki-ylämäki-alamäki. Etenimme rauhallisesti, pysähtelimme aina kun oli tarvis, muistuttelin meitä nesteistä ja energiasta ja päästimme lyhyen matkan juoksijoita välillä kasapäin ohitsemme. Ei ehkä olisi tarvinnut päästää, mutta ei heitä viitsinyt pitkään perässämme roikuttaa. Jossain vaiheessa tuo ohitse päästäminen alkoi kuitenkin jo sapettamaan ja manailimme siinä vuoron perään asiaa. Välillä kirosimme ääneen kipuja ja sitä kuinka pitkä matka vielä maaliin olisi. Suunnostani oli akku loppunut 156 kilsan kohdalla, joten siitä ei ollut enää apua. Kellonajan siitä silti vielä näin ja pystyimme aikataulua seuraamaan. Aikaa oli eikä enää tarvinnut kiirehtiä. Viimeiset lähes pystysuorat tunkkasimme ylös ihan rikkinäisinä ja uupuneina. Välillä työnsin Ismoa ylös ja pidin tukea, ettei hän horjahtaisi alas.

Maaliin

Viimeiset portaat olivat pitkät, mutta ne selvitettyämme oli enää 500m maaliin ja homma kohta selvä. Minulta meinasi tirahtaa tuossa kohden itku, mutta ehkä säästelin sitä vielä. Ismo heitti vielä takkia päälleen, koska paleli ja muutenkin tuohon kohtaan hyytyminen olisi ottanut pannuun. Tommi oli meitä jälleen uskollisesti vastassa ja käveli meidän kanssa loppumatkan aina maalisuoralle asti.

18762490_10211142271245778_1457802356_n
Varovaista on meno. Jalat rikki, kroppa tyhjä. Maaliin muutama sata metriä.

Raahasimme jalkojamme väkisin eteenpäin ja sovimme, että punaisen maton osuus maaliin juostaan. Kohta olisimme perillä. Tämä olisi taputeltu!

Videoklippi maaliintulosta. (Kuvaaja: Tero Pelkonen)

Huhhuijjaa! Olipa melkoinen seikkailu, mutta kuitenkin ilman mitään valtavan isoja ongelmia tai kämmäilyjä. Isosti nostan hattua Ismolle, joka jaksoi maaliin varmasti helvetillisen jalkakivun syödessä miestä. Ilon kautta!
Omaan suoritukseen olen vähintäänkin tyytyväinen. Näissä olosuhteissa ja tällaisella reitillä maaliin pääseminen ovat saavutus. Onnea kaikille perusmatkan läpäisseille ja etenkin Jyväskylän hurjille 80km mies- ja naisjuoksijoille. Naistensarjassa Jyväskylään tuli kolmoisvoitto! Meidän sijoituksista sen verran, että 160 kilsalle starttasi 73 juoksijaa, joista maaliin pääsi 41 ja 32 keskeytti. Meidän sijoituksemme Ismon kanssa olivat sijat 22 ja 23. Jossain vaiheessa kuulemma olimme kympin sakissa, mutta tuolla ei ole mitään väliä.

Minun loppuaikani 165 kilometrin peruslenkille oli 31:59:43. Heittämällä siis alle maksimiajan 36 tuntia.

Jälkiviisasteluna kirjoittelen myöhemmin mitä olisin tehnyt toisin ynnä muuta summaamista. Kisan statsit listaan tähän loppuun ja alan nyt hoitamaan kehoa taas elämiseen vaadittavaan kuosiin. Vasen nilkka on tohjona ja jalkaterät muutenkin molemmat ihan turvoksissa. Energiavaje on vieläkin kova ja unta pitäisi saada lisää. Flunssanpoikasenkin pukkasi päälle, joka tosin näyttää menevän helpolla yli.

Statsit:

  • Matka 165km
  • Käytetty aika 31t 59min
  • Vertikaalia n. 4000m
  • Arvioitu energian kulutus n. 16000 kcal
  • Kulutetut nesteet arviolta 10-11 litraa
  • Ravintona juoksuliivissä oli suolapähkinää, noitapillikarkkeja, Ässämixejä, proteiinipatukkaa, energiakarkkeja, merisuolaa, energiageelejä ja salami snack-pötköjä. Nesteinä elektrolyyttijuomaa, vettä ja Cokista.

Nyt palautellaan rauhassa ilman mitään hötkyämistä. Lähinnä tuo vasen nilkka huolettaa, kauanko ottaa aikaa sen toipumiseen, mutta eiköhän se siitä. Murtumia tms. siellä tuskin on. UTTF on nyt sitten käynnistetty. Jatkosta lisää myöhemmin.

Lopuksi

ISO KIITOS TEILLE KAIKILLE MYÖTÄELÄJILLE NIIN PAIKANPÄÄLLÄ KUIN SIELLÄ KOTISOHVILLA GPS-PALLUROITAMME SEURANNEILLE. VAIKKA TSEMPPIVIESTEJÄ EMME KISAN AIKANA KERINNEETKÄÄN LUKEA OLI NIITÄ HERKISTÄVÄÄ LUKEA JÄLKIKÄTEEN. JYVÄSKYLÄ TRAIL RUNNERSIEN PORUKKA ON AIVAN MAHTAVAA SAKKIA JA ON HIENOA OLLA MUKANA TÄLLAISESSA YHTEISÖSSÄ! MYÖS NOOA, VILLE & KUMPPANIT, KIITOS PRO-TASON HUOLLOISTA SEKÄ MAALIALUEEN PALVELUSTA! KIITOS!

KIITOS MYÖS OMALLE PERHEELLENI TUESTA JA TSEMPEISTÄ! ONHAN TÄMÄ VÄHÄN HULLUA HOMMAA, MYÖNNETÄÄN. RAKASTAN TEITÄ!

xxx

Loppukevennyksenä videoklippi kotimatkan huoltotauolta Kajaanissa (Kuvaaja: Tero Pelkonen)

Jani

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s