Kisaraportti: HimosTrail 24km

Syksyn kisakauteni starttasi siis lauantaina Jämsän Himoksella, jossa järjestettiin ensimmäistä kertaa HimosTrail -tapahtuma. Samalle viikonlopulle oli tarjolla myös maastopyöräilyn ystäville Himos Epic MTB, jossa riitti myös varmasti jokaiselle jotakin.

Itse HimosTrail -tapahtuma oli erittäin hyvin onnistunut ja puitteet tällaiselle maastoltaan melko rankalle kisalle ovat erinomaiset. Järjestäjänä toiminut Jämsän Retkiveikot onnistuivat 10/10. Reittimerkkauksesta extrapisteet. Iso käsi ja toivottavasti tämä tapahtuma järjestetään myös ensi vuonna. Erityismaininnat saa hieno HimosKids-osio, jossa perjantai-iltana perheen pienemmät pääsivät mittelemään omassa extreme-kisassaan. Oma tyttärenikin kilpaili 8 vuotiaiden tyttöjen sarjassa ollen hienosti seitsemäs. Palkinnoksi saatu spinneri täydentää hänen kasvavaa spinnerikokoelmaansa.

Valmistautumiseni omaan kisaan oli sujunut hyvin ja viimeisten viikkojen aikana olen saanut varsin hyvin vauhtikestävyysharjoituksia tehtyä ja nimenomaan mäkisessä maastossa. Uskoin tuosta harjoittelusta olevan apua. Kovaa juokseminen tuntui rennolta.

Kisan startti oli vasta kello 13.00 lauantaina, joten sain nukkua pitkät yöunet ja hyvin levänneenä heräillä lauantaiaamuun. Aamupalan ja perheen kanssa tehdyn aamukävelyn jälkeen vasta alkoi hiukan jännittämään. Purin jännitykseni usealla vessareissulla sekä 20 minuutin rennon reippaalla alkuverkalla läheisellä mökkitiellä. Olimme siis saapuneet Himokselle jo perjantaina ja majoituimme siellä mökissä koko viikonlopun.
Tuossa lämppälenkin aikana keli vaikutti hiostavalta ja jo viiden minuutin juoksemisen jälkeen olin jo täysin hiestä märkä. Pieni tuulenvirekään ei viilentänyt. Aloin miettimään kisanaikaista energiansaantiani ja nesteiden riittävyyttä. Ajatus oli ottaa 2x150ml softispullot, joista toiseen laittaisin vettä+hiukan suolaa ja toiseen pulloon puristin neljä 40g geeliä sekä vettä sekaan. Speedbeltiin ottaisin varuiksi kofeiinigeelin sekä wc-paperia (<- tuo on must). Olin pakannut Salomonin juoksuliivin matkaan, mutta päätin silti lähteä todella kevyellä varustuksella.

Saavuin kisakeskukselle reilu 30min ennen starttia, jossa tapasin Jyväskylän juoksuporukkaamme sekä haistelin tunnelmaa näin hetki ennen kisaa. Lähtöalueelle siirtyminen oli ilmoitettu tapahtuvaksi 12.45 ja minulla meinasi hiukan kiire keretä tuohon siirtymään, sillä istuin vielä 12.45 vessassa.. Eipä siinä, ajoissa kerkesin mukaan siirtymälle ja kohta siinä koko satapainen porukka seisoimme pellon reunassa valmiina ampaisemaan kohti raatelevaa kisarataa ja sen ensimmäistä nousua.

Startti tapahtui 13.00 ja kisan kärki siitä karkasi lähes välittömästi. Olin toitottanut itselleni, että “Älä ryntää vaahtopäänä startissa ja polta itseäsi rikki ekaan nousuun”. Lähdin siis suhteellisen rennosti liikkeelle ja tuttuja siinä juoksi edelle sekä paljon muita. Tuo taktiikka osui varsin hyvin kohdalleen sillä heti ensimmäiseen 1,5km pitkään nousuun tultaessa moni vaihtoi juoksun kävelyksi ja vauhti hidastui. Itse pidin tasaisen kevyen juoksuaskelluksen päällä ja ohittelin tuossa nousussa paljon porukkaa. Nousu oli pitkä ja sen päällä odotti useita kannustajia ja tuon kannustuksen saattelemana pääsi ekaan pitkään ja kovavauhtiseen alamäkiosuuteen. Rullasin alamäkeen reipasta vauhtia (4:10->3:45) ja ajattelin, että näinköhän tämä homma kusee, kun alkaa tässä vaiheessa hurjastelemaan. Mutta ei. Ekan ylämäen jälkeen voimaa oli jaloissa hyvin ja tuo alamäkihurjastelu tuntui vain elvyttävän hyvin kroppaa. Laskuosuus oli pitkä ja sen jälkeen lähdettiin melko tekniseen ja jyrkkään ylämäkeen, jossa joutui ensimmäiset pari kävelyaskeltakin ottamaan. Tuon jälkeen reitti oli todella vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Alustana oli kärrypolkua, hiekkatietä, teknistä polkua juurineen ja kivineen, suopätkää, mutavelliä, hyväkuntoista kangaspolkua sekä upeita avokalliopätkiä. Ja mikä parasta, reitin varrella oli todella hyvin väkeä kannustamassa! Tämä oli todellakin polkujuoksua! Paikoin polku oli, no, polku. Eli ei siinä varsinaisesti polkua ollut, mutta reitti merkitty siinä kulkevan ja siinä oli mentävä. Mielessäni nauroin, sillä olihan reitin suunnitelleet suunnistajat. Kenkävalintana minulla oli S-Lab Sense Ultra hyvän vaimennuksen takia, mutta jossa on myös erinomainen tuntuma alustaan. Myös niissä pakollisissa kengät-sukkia-myöten-märiksi-kohdissa kenkä toimi hyvin ja vesi pääsi pois kengästä eikä jäänyt sinne lillumaan. Ei haitannut. Puskin suopätkätkin voimalla läpi ja tunsin kuinka muta ja kaikki märkä möhnä niistä kurakoista ja soista roiskuivat persausta myöten. Ei haitannut edelleenkään. Meno maistui ja jossain kohden ekaa kymppiä ajattelin vähän himmata vauhtia, sillä matkaa olisi vielä yli 15km. Ehkä ihan hetkellisesti otin jyrkät mäkinypyt rauhallisemmin, mutta kun huomasin että vauhdin hidastaminen ei tuntunut paremmalta tai huonommalta, päätin jatkaa puskemista. Joitain selkiä tuli siinä pikkuhiljaa vastaan, osa viestisarjoista ja osa 24km sarjasta. Ensimmäisen huollon (10,5km) jälkeen tuli pitkä soolopätkä ja juoksin itsekseen. Hain itselleni hyvän vauhdin ja pääsin siihen flow-tilaan. Juuret taittuivat alla, loikin kivien ylitse kuin gaselli ja vaikka väliin kenkä upposi taas märkään mutaan, puskin vain eteenpäin. Ehkä jossain 17-18km kohdalla tuli hetkellisesti tunne, että meinaanko väsyä. Geelit imeytyivät hyvin ja miedon suolainen vesi maistui. Kuulostelin jalkojani ja mietin sitä vaihtoehtoa, jos vauhti tyssäisikin ja joutuisin kävelemään. Takaa tulisi kyllä tuttuja naamoja joiden mukaan voisi lähteä. Yhtäkkiä tuo ajatus kuitenkin katosi päästä ja huomasin että näyttää jalat vain tekevän työtään eikä vauhti ollut yhtään hidastunut. Melko tasaisesti 5:45min/km pystyin juoksemaan, välillä vauhdin vähän tipahtaen ja sitten taas kiristyen. Puolimaratonin mittaan tulin ajassa 2t 2min ja maaliin oli matkaa vielä reilu 3km. Siinä viimeisille varsinaiselle polkuosuudelle kääntyessäni tajusin, että tämä kisahan loppuu kohta. Polkuosuuden jälkeen alkoi viimeinen pitkä hiekkatienousu, jossa tavoitin naisten sarjan kakkosen sekä ilmeisesti jonkin viestijoukkueen naisjuoksijan. Naiset vaihtoivat mäessä kävelyksi, minä neppailin vielä melko hyvällä jalalla juosten ohitse. Hiekkatiepätkän jälkeen käännyttiin viimeiselle alamäkivoittoiselle osuudelle. Rullasin mäkeä alas kovaa vauhtia ja jostain voimaa taas löytyi luukuttamaan loppulaskun kuravelliosuuden läpi ja pitkällä askeleella kohti maalisuoraa ja maaliin.

Maaliin tuolta 24,5km matkalta pääsin ajassa 2:20:08 ja loppusijoitus oli 14. Aivan mahtava kisa ja fiilis! Eniten tyytyväinen olin siihen, että juoksu pysyi rentona, mutta samalla reippaana koko tuon reilu kaksituntisen. Ihan turhaa arvoin päivä ennen kisaa, jotta mitenköhän tuo sujuu ja missä kohti katkeaminen tulee. Ei tullut katkeamista vaan hyvä ja tasainen juoksu. Ja mikä parasta, erittäin haastavalla radalla.

20882048_10214810555036754_3046018744541469199_n
Kohti viimeistä laskua. Kuva: Tuukka Saarela

Tämä kisa loi kyllä hyvin uskoa 9.9. juostavaa Salamajärvi Trailia ajatellen. Tuolla toki matka on tuplasti pidempi, mutta nousumäärän puolesta reitti on huomattavasti helpompi. Jalat jaksoivat todella hyvin ylämäkien paukuttamista, joka ei sinänsä ollut yllätys, mutta tyytyväisempi olen kehittyneeseen alamäkitekniikkaani, jota pääsi tämän kisan aikana myös treenaamaan paljon. Rentous löytyy vain tekemisen kautta. Uskoisin, että Salamajärvellä vauhtini tulee olemaan ihan hyvä.
Himoksen kisa meni keskisykkeiltään vk2-kynnyksellä, maksimien käydessä reilusti yli anaerobisen. Ihan täysin maksimilla ei sykkeet olleet, joka on sinänsä ihan hyvä asia. Jossain kohden sykkeitä vilkuillessani katsoin sen olevan jopa pk-alueella ja mietin oliko stoppi tulossa. Jätin kellon vilkuilun sikseen ja jälkeenpäin katsottuna kisadatan sykekäyrä näyttää varsin hyvältä.

Tänään sunnuntaina on palauteltu kävellen sekä myöhemmin kotikulmilla 60min maastopyöräillen. Jaloissa ja muutenkin kropassa on hyvä fiilis ja tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon. Tästä on kolme viikkoa Salamajärven kisaan, joten seuraavaksi fokus on sinne.

Tästä vielä kisan lopputulokset miesten sarjasta: Tulokset

Yhteenvetona vielä plussat ja miinukset omasta suorituksesta:

+ hyvä vauhdinjako
+ ylämäet ja nyt myös alamäet menivät hyvin
+ melko pienellä energiamäärällä selviäminen -> hyvä energia+suolasuhde suoritusaikaan nähden
+ S-Lab Sense Ultra toimi loistavasti, joskin mutapito on huono

– vauhtia olisi voinut olla vaikka napsun verran lisääkin
– en keksi muuta huonoa…

Tästä kohti seuraavaa kisaa. Stay tuned!

Jani

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s